Hei.
Nimeni on Olli Brander. Kirjoitan tätä Helsingissä keväällä 2026.
Aion lähteä matkalle.
Toistaiseksi tiedän matkasta vain kaksi asiaa: 1) tarvitsen matkatoverin ja 2) matkan päätyttyä aion kirjoittaa siitä kirjan.
Matkatoverilta vaadituista ominaisuuksista kerron kohta tarkemmin. Tärkein kriteeri kuitenkin on, että meidän pitäisi olla ventovieraita toisillemme. Siksi olen aikeissa kiinnittää tällaisia ärsyttäviä tarroja ympäriinsä:
Jos itse näkisin tämän kutsun vessan seinällä tai S-marketin ilmoitustaululla, ensimmäinen reaktioni olisi pohtia, mitä tässä oikein yritetään myydä.
Vastaus on: ei mitään. Ei ole mitään taka-ajatusta tai salattua agendaa. Kyse on kirjaimellisesti siitä, mitä tarrassa sanotaan.
Tällaisten tarrojen levittely voi tietysti johtaa mihin tahansa. Olenkin yrittänyt selvittää itselleni, mikä olisi pahin mahdollinen seuraus. Pyöriteltyäni sarjamurhaajia ja vihapuheen vyöryjä mielikuvituksessani joudun toteamaan, että ylivoimaisesti eniten pelkään mahdollisuutta, ettei tapahdu mitään. Ettei tähän ilmoitukseen vastaa kukaan. Jotain täytyy tapahtua. Jonkun täytyy vastata. Siispä vain kurotan tuntemattomaan ja toivon, että joku jossakin pitää tätä loistavana ideana.
Tunnelma on toisin sanoen jännittynyt. Jos tämä onnistuu, tästä voi tulla yksi hauskimmista ja tärkeimmistä asioista, joita koskaan teen. Ja yksi hauskimmista ja tärkeimmistä asioista, joita sinä koskaan teet... Ei, en halua puhua puolestasi. En tunne sinua vielä. Pyydän kuitenkin, että annat tälle kutsulle mahdollisuuden.
Mieleesi saattaa ensinnäkin kohota monenlaisia matkan toteutukseen liittyviä kysymyksiä. Kuten:
– Milloin matka alkaisi?
– Kuinka kauas olisi tarkoitus matkustaa?
– Kuinka kauan matka kestäisi? Päivän? Kuukauden?
– Etenisimmekö täysin spontaanisti vai olisiko meillä jokin ennalta sovittu tavoite?
Kaikkiin yllä oleviin kysymyksiin on onneksi olemassa rauhoittava vastaus. Se on, että en tiedä. Tällaisia päätöksiä kannattaa tehdä vasta sitten, kun voimme tehdä ne yhdessä.
Jos mietit, kuinka tämä retki rahoitetaan: tehdään retki, jonka pystymme rahoittamaan. Lopultahan millaisen tahansa matkan voi jalostaa taiteeksi ja suureksi seikkailuksi, kun vain vapauttaa itsensä tutuista ja tylsistä tavoista katsoa maailmaa.
MITÄ TOIVON SINULTA
Olisi tyhmää ryhtyä tässä kohtaa kovin tarkasti määrittelemään, millainen sinun – tulevan matkatoverini – pitäisi olla. Mitä tulee esim. persoonallisuuteesi, ulkoiseen olemukseesi, ikääsi, sukupuoleesi, maailmankuvaasi, kiinnostuksenkohteisiisi, koulutustasoosi, yhteiskunnalliseen asemaasi... Tällaisten ominaisuuksien puolesta et voi olla "vääränlainen". Sinun ei tarvitse olla ulospäinsuuntautunut seikkailija tai peloton heittäytyjä. Toki saat olla noita asioita. Hienoa jos olet. Mutta saat myös olla kauhuissasi ja epävarma, tämän ei tarvitse olla sinulle sen tutumpaa tai helpompaa kuin minullekaan. Siihen, oletko ennen tämän ilmoituksen lukemista harrastanut kirjallisuutta, pätee sama asia: kaikki käy, ole sellainen kuin olet.
On oikeastaan vain kaksi vaatimusta, jotka projektin luonne tuo mukanaan. Ne ovat kuitenkin melko isoja.
Aikomuksenani on kirjoittaa kaunokirjallinen teos. Kiinnostavat kaunokirjalliset teokset ovat emotionaalisesti rehellisiä. Sinun olisi siis oltava valmis siihen, että kirjoittamani kuvaus pitäisi sisällään myös ne matkamme hetket, jolloin fiilikseni sinua kohtaan olisivat esim. "Voi luoja miten rasittava ihminen" tai "En kestä enää".
Vaikka matkaamme sisältyisi tuollaisia hetkiä, se ei teoksen kannalta ole ongelma, oikeastaan päinvastoin. Kaunokirjallisuushan on monella tapaa sosiaalisen median vastakohta, esimerkiksi siinä mielessä, että se lähestyy ihmiselämän vaikeutta ja ristiriitaisuutta ensisijaisesti uteliaisuuden ja empatian kautta. Siinäkin tapauksessa, että itse pitäisit itseäsi halveksuttavana paskaläjänä, voin luvata, että tämä kirja ei tule suhtautumaan sinuun niin. (Itseään halveksuttavana paskaläjänä pitävä ihminen on itsessään mielenkiintoinen hahmo.) Tehtäväni on nimenomaan kirjoittaa näkyviin se, mikä sinussa minun mielestäni on elävää ja jännää ja merkittävää. On silti rohkeaa antaa toiselle vapaat kädet oman kirjallisen muotokuvan kirjoittamiseen. Se on mielestäni paljon rohkeampaa kuin esim. valokuvattavaksi suostuminen.
Saisit halutessasi käyttää pseudonyymiä. Mikäli niin toivoisit, en paljastaisi todellista henkilöllisyyttäsi kenellekään. Mutta totta kai voisit esiintyä kirjassa myös omine niminesi ja kasvoinesi.
Toinen juttu, joka on syytä ottaa huomioon: tässä on pohjimmiltaan kyse tutkimusmatkasta.
Meidän ei tarvitse ajatella samalla tavalla. Et varmastikaan koe todellisuutta täsmälleen siten kuin minä. Se on enemmän kuin OK. Kukaan ei halua lukea kirjaa ihmisistä, jotka ovat samaa mieltä joka asiasta. Matkan aikana meidän olisi kuitenkin kyettävä kohtaamaan tietyllä tasolla, jota voisi nimittää vaikka asenteeksi. Sinun, niin kuin minunkin, olisi asennoiduttava maailmaan tutkimisen arvoisena paikkana, joka on mahdollista kokea ihmeelliseksi.
Jos sisälläsi viriää varovainenkin innostus tämän ilmoituksen äärellä, niin se on jo itsessään hyvä merkki. Hyvin monelle tällainen näyttäytynee pelleilynä, josta ei ole mitään hyötyä. Se, että ylipäätään luet tätä, saattaa tarkoittaa, että olet oikea henkilö lähtemään mukaan.
MITÄ SINUN TARVITSEE TIETÄÄ MINUSTA
Lienee selvää, että tämä ei ole seuranhakuilmoitus sanan yleisesti ymmärretyssä merkityksessä. Silti haluat varmaan tietää potentiaalisesta matkatoveristasi joitain faktoja.
Näytän fyysisesti tältä. Oletan sen olevan sinulle tarpeellista tietoa (vaikka en osaakaan perustella, miksi). Tuo jättiläinen, jonka taskussa oleilen, on hyvä ystäväni.
Olen ajanut autoa viimeksi kuusi vuotta sitten. Jos siis autoilisimme matkan aikana, kuljettajan rooli vaatisi totuttelua ja eräänlaista välinpitämättömyyttä selviytymisemme suhteen. (En toivo meidän olevan välinpitämättömiä selviytymisemme suhteen.) Yleisesti ottaen voin sanoa, että harva asia tuottaa minulle yhtä syvää mielihyvää kuin liikkuvissa kulkuneuvoissa – autoissa, junissa, busseissa jne. – istuminen ja ikkunasta ulos katseleminen. Mutta voimme myös esimerkiksi kävellä.
Rakastan kaikkia eläimiä. Kammoan jossain määrin sekä bakteereita että sosiaalisia tilanteita, mutta olen valmis uhmaamaan näitä neurooseja matkamme tähden.
Kappaleita, joita voin kuunnella tuhansia kertoja kyllästymättä niihin koskaan, ovat mm. Vaughan Williamsin ”The Lark Ascending” sekä Armenian vuoden 2014 euroviisukappale. Matkamme aikana joutuisit todennäköisesti altistumaan niille.
Sitten on tietysti kysymys siitä, miksi teen tätä.
Miksi yritän houkutella sinua suureen, outoon seikkailuun kanssani? Mistä tällainen idea? Mikä on tehnyt minusta desperadon, joka lipuu aaveen lailla aamuyössä kiinnittäen tarroja sähkökaappeihin ja lyhtypylväisiin?
Kun ihminen aivan yhtäkkiä alkaa käyttäytyä hämmentävällä tavalla, jolla ei ole käyttäytynyt koskaan aiemmin, syynä on yleensä joko sekoaminen tai sitten pitkällinen, pinnan alla kypsynyt ajatusprosessi. Väitän (tai toivon), että kohdallani on enemmän kyse jälkimmäisestä.
16-vuotiaasta lähtien olen omistanut elämäni melko totaalisesti kirjojen kirjoittamiselle. Nyt olen 32. Toistaiseksi mitään kirjoittamaani ei ole julkaistu. Eräänä iltana helmikuun lopulla ymmärsin, että jonkin on pakko muuttua: en voi enää elää näin, on kokeiltava jotain uutta, tehtävä asiat uudella tavalla, tai muuten puserrun hengiltä ennen kuin saan aikaiseksi mitään, mitä tahdon tässä maailmassa saada aikaiseksi. Leave tonight or live and die this way, kuten Tracy Chapman laulaa.
Usein kaikkein vaikeimpina hetkinä jostain päin sieluani nousee toive, että joku yllättävä taho vain ilmaantuisi, sanoisi "Lähdetään helvettiin täältä" ja aloittaisi kanssani matkan, joka muuttaisi kaiken. Tuo toive saattaa olla peräisin populaarikulttuurista, en tiedä, tapahtuuko sellaista tässä todellisuudessa – mutta ehkä sen voi pistää tapahtumaan.
Jos haluat yksityiskohtaisemman kuvauksen helmikuisesta päivästä, joka muutti minut tarroja levittäväksi hirviöksi, voit lukea sen täältä. Voit myös jättää sen lukematta. Tässä kutsussa on jo kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää ollaksesi minuun yhteydessä. Tulemme kuitenkin tutustumaan toisiimme paremmin sitten kun kohtaamme naamallisina olentoina.
Huom: en halua, että lähdet matkaan vain pelastaaksesi minut eksistentiaalisesta umpikujastani. Minun syyni ryhtyä tähän ovat vain yksi ulottuvuus kokonaisuudessa. Sinun ulottuvuutesi on yhtä tärkeä. Mistä syistä sitten lähdetkään mukaan tähän seikkailuun, ne ovat oikeita syitä ja haluan sekä matkatoverinasi että kirjan kirjoittajana tehdä niille oikeutta.
Loppujen lopuksi: Vaikka kehystän tämän kaiken nimenomaan kaunokirjalliseksi projektiksi ja jonkinlaiseksi taiteellis-filosofiseksi kokeeksi, kokonaiskuvassa kyse on muustakin. Kun mietin iltaa, jolloin tämä idea ilmaantui päähäni, niin siihen liittyi voimakas kokemus siitä, että en ollut todellinen. Ja että voisin tulla todelliseksi kokemalla jotain todellista muiden todellisten ihmisten kanssa. Kun projekti on ohi ja kirja on kirjoitettu, ehkä kaikkein merkityksellisimmäksi asiaksi paljastuukin se, että ylipäätään kohtasimme toisemme.
Kuten alussa totesin, pahinta olisi, ettei tähän ilmoitukseen vastaisi kukaan. Niinhän voi aivan hyvin käydä. Mutta entä jos vastauksia tulee enemmän kuin yksi? Tuleeko reissujakin silloin enemmän kuin yksi? Vai lähdemmekö porukalla matkaan? Entä jos tähän vastaa 180 ihmistä?? Millä perusteella silloin valitsen? Tämä kaikki jää nähtäväksi. Joka tapauksessa voin luvata, että luen valtavalla uteliaisuudella ja kiitollisuudella kaiken, mitä minulle lähetetään, ja vastaan varmasti. Ei ole suurempaa ihmettä kuin se, että annat tuntemattoman elämäsi hipaista minun tuntematonta elämääni. Tarkoitan sitä todella. Mitä sitten tapahtuukin, et kurota tyhjyyteen.
No niin. Tässä on tilaisuutesi huijata kuolemaa ja tulla osaksi kaunokirjallisuuden suurta kertomusta, liittyä Gilgameshin, Raskolnikovin ja Muumimamman outoon jatkumoon. Vähintäänkin tämä on tilaisuus kokea jotain erikoista, minkä muistaa vielä kiikkustuolissa. (Huom: jos elämäsi sijoittuu paraikaa kiikkustuoliin, se ei tarkoita, ettetkö olisi tervetullut mukaan.)
Ole yhteydessä osoitteeseen olli.brander@protonmail.com. Kerro itsestäsi ja siitä, minkä takia haluaisit lähteä tälle matkalle. En julkaise viestiäsi missään, ellet erikseen anna siihen lupaa.
Pidän tämän ilmoituksen avoinna, kunnes matkatoverini on löytynyt. Ilmoitan täällä, kun se tapahtuu. Vielä se ei ole tapahtunut. Älä siis pelkää, et ole myöhässä.
Päättäväisyydestä vapisten,
Olli Brander
keväällä 2026
TILANNEKATSAUS 12.6.26:
Olen häkeltynyt siitä, että tähän ilmoitukseen on tullut vastauksia. Enemmän kuin yksi. Maailma todella on ihmeellinen paikka, vaikkei aina sellaisena näyttäydykään.
Vaikuttaa siltä, että tästä on muotoutumassa suuri, outo seikkailu useammalle kuin kahdelle ihmiselle. (Siis ainakin ensimmäisestä matkasta. Voihan niitä lopulta tulla useampikin.) Kaikki on silti vielä auki ja mahdollista.
Aavistelen, että on yksilöitä, jotka eivät ole vielä löytäneet tätä ilmoitusta, mutta joiden "kuuluu" löytää se. Jatkan siis tarraterroria. Kaikki ylempänä sanottu pitää edelleen paikkansa – tehdään tästä matka, joka on antoisa ja merkityksellinen kaikille, jotka lähtevät mukaan. Eli siis myös sinulle, hyvä lukija, jos vain uskallat antaa tälle mahdollisuuden.